MAKE YOUR SOUL GROW

28.2.2017

"Practice any art, music, dancing, painting etc., not to get money and fame, but to experience becoming, to find out what's inside you, to make your soul grow."

Mitäs minä tuolla lihomistekstissä aiemmin juuri noiduin sairastelua ja sitä, kun ei pääse urheilemaan... Koputtelin näköjään puuta, sillä tammikuun puolivälissä minulle iski monen viikon mittainen keuhkokuume, joka jatkuu edelleen poskiontelovaivoina. Kertasin siis viimevuotisen, ei meinannut lenssu millään helpottaa, kun tämä astma vaivaa. Jäi siis alkuvuonna joulukilot pudottamatta perkele!

Olin kolme ja puol viikkoa sairaslomalla, ja olo vaihteli pienestä kuumeesta ja hedarista hirveeseen yskään ja keskellä yötä oksenteluun. Hiphei. Mutta sentään yksi hyvä puoli oli saikusta: aloin ihan urakalla piirtämään ja lukemaan! En koneella jaksanut olla juurikaan, hyvä että kerran viikkoon avasin. Kipeänä ei tee mieli tuijottaa ruutua, joten bloggailu edellisen kuukauden osalta jäi aika vähille. 

Kaivoin pitkästä aikaa lyijykynäsetin ja piirustuslehtiön kaapista ja halusin koittaa jotain erilaista tyyliä piirtämisen suhteen. Olen aina piirtänyt realistisesti, mutta nyt koitin jotain karkeampaa niin, että jälki näkyy paljain silmin. Yllä olevassa sateenvarjoteoksessa on minä ja Pete, piirsin jopa tatuoinnit nilkkoihini. Ääriviivat ja linjat erottuu helposti, ja varjostuksen tein vain yksisuuntaisella söhräyksellä ja viivoilla. Tein sen aika nopeasti, koska pikkutarkkuutta ei tarvitse. 

Tein myös mallista muutaman henkilökuvan. Yllä oleva on Petestä, jolla oli vielä rastat. Tein senkin aika nopeasti, puolessa toista tunnissa, kun normaalisti A4 -kuviin minulla menee 4-5 tuntia. Ten sen myös söhräten, että jälki näkyy. Se sopii tyyliin. Alla on minä itte ja rakas kissa Hyrri, kesällä auringonpaisteessa. Söhräilllen, jälki saa näkyä, ja minulle tyypillisesti hiukset tehty päin pyllyä. Tai oikeastaan jätetty tekemättä. En jaksa koskaan piirtäessä keskittyä hiuksiin... Pitäisi parantaa se pahe.

Viimeinen lyijykynätyö on ystävästäni Rosasta, joka ruinaili että piirtäisinkö sen, niin piirsin sitten! Hänen lempielikko on peurat ja porot ja kaikki sarvipäät, joten ajattelin yhdistellä jonkun erilaisen potretin. Rosa ja poro. Tadaa. Oli kyllä ihanaa piirtää pitkästä aikaa, ja tein vielä hiiiirmu monta muutakin työtä tusseilla ja vesiväreillä, joita laitan tänne myöhemmin lisää.

Opin taas nauttimaan saikulla omasta ajasta lukien, katsoen leffaa, halien ihanaa lemikkikäärmettämme, lukien, tehden kaikkea ihan rauhassa. Olen hösöttänyt todella kauan menemään koko ajan, että paikallaan oleminen tuntui ihan oudolta. Sain kuitenkin taas sen omasta ajasta ja luovuudesta nauttimisen tunteen takaisin.