PHOTOSTOCK MODELING PT. II

12.10.2015

Syksy on tarjonnut mahtavia kelejä ottaa kuvia ulkona. Iskäni Petri Jauhiainen (klick!) kanssa käytiin eräänä päivänä Vänärillä eli Väinölänniemellä kuvailemassa lisää settiä myyntiin kuvatoimistoihin/kuvapankkeihin. Jos sanan kuvatoimisto kohdalla raksuttaa ihan tyhjää, käy lukemassa ensimmäinen osa tästä postaussarjasta. Toiseksi malliksi mukaan lähti tällä kertaa - yllätys yllätys - isosiskoni Kaisa. Kuvatessa meidän viereen ui parvii rääkkyviä sorsia ja ne jäivät nukkumaan meidän taakse. Kuinka hyvä tuuri voi olla, että mainoskuviin saa vielä luonnonantia mukaan? Juu, meillä täällä Suomessa on näitä koulutettuja mallisorsia kuvaushommia varten...

Moni on nuoruudessaan varmaan haaveillut malliksi pääsemistä. Me kolme siskosta ei niinkään, koska meitä on kuvattu pienestä pitäen kun ollaan kiipeilty puissa ja syöty rannalla eväsleipiä. Meillä on täysin erilainen "mallitausta" kun muilla. Kyllä, puhun meistäkin malleina, vaikka en miellä meitä oikein malleiksi. Meistä kolmesta minä olen eniten ollut kuvattavana.

On hyviä mallitoimistoja, jotka värväävät vain tietynlaisia mallinkasvoja kuvattavaksi ja takaavat työllistymisen. On olemassa myös näitä mallitoimistoja, joihin voi otattaa koekuvat ja pistää sormet ristiin, että joskus kutsutaan johonkin oikeaan mainokseen, esim. h&m:lle mallikasvoksi ja sitä kautta Vogueen ja maailmalle... Näitä monta sataa euroa maksavia portfolioita otatetaan itsestä ja lähetetään toimistoille. Niillä on satoja tavan talliaisia kansioissaan. Saatetaan käydä puoli tonnia maksavilla mallikursseilla (joihin ei ole mitään valintakriteerejä) pari tuntia opettelemassa catwalkilla kävelyä ja poseerausta, mutta ei sieltä usein pääse minnekään. Joillakin lähtee mallin ura lennokkaasti alulle tällä tavalla jos onni potkii, mutta usein se on vain 300 euroa maksava hieno facebookin profiilikuva ja kaukainen haave mallin ammatista.

Portfolioiden ja yhteydenottojen suhteen kannattaa olla skeptinen. Hyvän ja ammattimaisen kuvaajan tunnistaa mallisopimuksesta. Jos vastaus on, että "ei siinä nyt mitään sopimuksia tarvii...", kannattaa harkita kuvattavaksi lähtemistä. Eihän sitä töihinkään mennä ilman työsopimusta. Sähköpostitse käyty keskustelukin kuvien oikeuksista ja kuvan käyttötarkoituksista on hyvä alku. Esimerkiksi iskällä on jokaiselle kuvattavalle maailmanlaajuisesti pätevät sopimukset, joissa on selitetty oikeudet ja paperissa on sekä kuvaajan, mallin että todistajan allekirjoitukset. Iskä on nimittäin kuvatuottajana maailman suurimmissa kuvatoimistoissa, mm. Shutterstockissa. Joissakin vaaditaan todella tarkat sopimukset, jos edes käsi näkyy kuvassa, vaikka henkilö ei ole muuten tunnistettavissa. Alapuolella kuva yhdestä minun mallisopimuksesta, kun käytiin Kolilla kuvaamassa aihetta fitness. Alemmassa kuvassa kaksi ekaa kappaletta tekstin sopimuksesta.


Anteeksi, jos lyttään jonkun haaveet tai olen jostain tapauksesta väärässä, mutta näin yleensä portfoliorumba toimii. Minua on pyydetty todella monelta taholta (ei kuitenkaan mallitoimistoilta) malliksi. En kuitenkaan ole lähtenyt mihinkään, sillä kasvot eivät saa olla liian käytetyt. Jos kuvat menevät oikeaan käyttöön ja myyntiin, ei todellakaan kannata kierrellä jakamassa kasvojaan monelle kuvaajalle. Eihän esimerkiksi Lindexin ja Seppälän mainoksissa (yleensä) käytetä samoja henkilöitä. Pysyttelen siis oman ja iskän kameran edessä, enkä kuluta kasvojani käyttökelvottomaksi.

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi! ♥