Sugar Crush & Chokocappuccino

27.4.2014


Taas sunnuntai-ilta, ja tää päivä onneks on mennyt rennosti. Kävin puoleltoista tunnin aamulenkillä. Eikös se oo aamulenkki, kun herää, syö aamupalan ja menee lenkille? No heräsin kolmelta, söin kaks tuntia aamupalaa ja puol 7 lopetin aamulenkkini. Popit korvilla kävelin valkeista ympäri auringon lämmittäessä ja toivoessa, että tää helvetin flunssa pikkuhiljaa menis ohi. Valkeiselle on kyllä ihan turha mennä lenkille urheilumielessä, sillä aina tulee tuttuja vastaan, joiden kanssa on pakko jäädä istuskelemaan ja jutustelemaan. Sehän siinä huippua just on.


Parvekkeelle paistoi mukavasti ilta-aurinko, ja chokocappuccinoa nauttien lakkasin kynnet ihanalla Isadoran Sugar Crush -lakalla, jonka joskus viimetalvena hankin. Omissa kynsissä on nyt pohjalla geelit, joihin en laittanut koristeita, että voin taas käyttää miljoonaa kynsilakkaani. Ei niitä tule muuten käytettyä. Geelit + kynsilakka on ihan killericombo, sillä kynsilakka pysyy parhaiten puhtaalla, sileällä ja taipumattomalla pinnalla. Monella omissa kynsissä lakat ei kauaa pysy, koska oma kynsi on liian taipuisa.


Isadoran siveltimet on rakkaus. Ne on todella leveitä, joihin jää purkin reunaan pyyhkäisyn jälkeen juuri kynnelle sopiva määrä lakkaa. Yhdellä vedolla saa melkein koko kynnen lakattua. Lörpöillä, pitkillä ja ohuilla siveltimillä on todella ärsyttävää lakata pitkiä kynsiä, koska pitää useaan otteeseen kastaa sutia ja kynsilakka menee ruttuun uudelleen levitettäessä, jos se on ehtinyt yhtään kuivua.


Kynsillä on kaksi kerrosta Sugar Crushia ja yksi kerros päällyslakkaa. Isadoran lakan päälle ei ole pakko laittaa päällyslakkaa, mutta pinta on aika karhea ja tykkään päällyslakasta. Se saa glitterlakat kimaltamaan vielä enemmän, kun valo ei taitu sikinsokin. Tämä lakka kuivuu todella nopeasti, niin kuin muutkin Isadoran lakat.


Sugar Crush -sarja on kyllä aivan ihana. Lakan koostumus on silmiä hivelevä, kun siinä on niin paljon glitteriä. Värit on todella söpöjä, ainakin tuon pinkin haluan! ♥ Kesän tullessa vaaleat, kimaltavat kynnet on ihan must.

Vinkki: Vanhoihin helminauhoihin/rannekoruihin, joiden ulkonäkö tympii tai maalit ovat kuluneet, saat uutta säväystä kynsilakoilla.

Snake xenzia in real life

21.4.2014


Iltaa! Tänään oli jännä päivä. Käytiin iskän kanssa etsimässä kyykäärmeitä Vehmersalmen seudulla. Iskä otti oman kameransa ja Sigman makron ja minä omani ja iskän Canon EF-70-200mm/2.8 II IS L -linssin. 40mm ois ollu tarkennusväliltään hyvä, mutta tuolla sai zoomattua aika hyvin. Tässä linkissä on iskän ottamat kuvat tältä reissulta. Oon vieläkin kipee niin vähän hapotti puolen tunnin kävelykin tuonne kalliorinteelle, mutta happihyppely tekee aina hyvää. Tuli itelläkin ainakin 200 kuvaa ja tässä parhaat!


Toivottiin kovasti, että nähtäis edes yks kyy, siellä ei aina niitä nimittäin ole. Lopuks laskettiin, että ainakin 7 eri käärmettä oli sillä parinkymmenen metrin alueella missä kuvattiin.


Ensimmäinen ruskea käärme oli naaras. Kävin käppäilemässä, hitaasti ja askeleita varoen, että näkyykö lähistöllä lisää, niin bongasin tämän sinisen kyyn. En ees tienny, että tämän värisiäki on? :D


Kyitä voi bongailla näin keväisin lämmittelemässä kallioilla. Tänään oli sen verran lämmin päivä, että nämä liikku tosi nopeesti, eivätkä olleet kohmelossa. Se hankaloitti kuvaamista aika paljon, kun syväterävyyksisellä linssillä on parista millistä kiinni, tuleeko terävä kuva vai ei.

Vähän behind the scenes matskuu isin kamerasta


Kyyt liikku ympäriinsä, ja käytiin tsekkaamassa muutamaa paikkaa vähän väliä, onko ne tullu taas esiin. Samaan kohtaan sattu useasti pari koirasta ja yks naaras, jolloin koiraat eli siniset alkoivat tapella.



Maastosta tuli aika levoton tausta, kun aurinko alkoi paistaa. Ekat kuvat oli pilvessä, ja käärmee erottuu paljon paremmin, kun ei tule varvuista ja jäkälistä teräviä varjoja. Ylempi kuva on itseasiassa ihan huono, mutta siinä näkyy nyt nuo kolme ja miten niillä synkkaa :D


Minkä kokosia kyyt on? Ne näyttää kuvissa aika isoilta, mutta ne on 50-70 senttiä pitkiä ja pää on vain sormenpään kokonen. Kyyn puremassa hampaanjäljet on vain 3-4 millin päässä toisistaan. Myrkky on tosi vaarallista hemotoksiinia, joka aiheuttaa veritukoksia, kuolioita ja sisäistä verenvuotoo. Suomessa kyyn puremaan on viimeks kuollu joku muutama kymmen vuosi sitte, vaikka puremia on sata per vuosi.




Istuin polvillani kalliolla iskän vieressä, kun kateltiin paria kyytä. Huomasin, että yhtäkkiä mun polven vierestä nousi kyyn pää. Olisin ottanu paikallani siitä kuvan, mutta tarkennusväli ei riittänyt niin lähelle. Siinäpä sit yritin hissukseen nousta ylös, oli nimittäin menny hyökkäysasentoon eli tuolla tavalla mutkalle. Yolo


Pitää olla hyvät vaatteet, jos tietää, että seudulla on kyitä. Kumpparit/vaelluskengät ja paksut housut estää täysin kyyn hampaat. Eipä tuossa kuvatessa tullu kauheesti näitä varottua, kun oli hyviä kuvia saatavilla :D

Iskän ottama kuva edelliseltä kerralta naaraskyystä. Tällä kertaa ei tämmösiä kuvia tullut.

Sketching

15.4.2014

 Tän tein yli kaks vuotta sitten. Inspiraatioo vähän Alexi Laihosta. 

Heips! Ossaan piirtää, mutta saan inspiraation ehkä kerran puoleen vuoteen, enkä sit ikinä muuten piirrä. Tässä viimesen kahden vuoden ajalta huisit neljä piirrustusta. Tosin koulussa pakollisella kuviksen kurssilla tehtiin jotain, mutta en oo kuvannut niitä.

Marilyn Monroe. Mulla on huono tapa käyttää liian vähän aikaa hiusten tekemiseen. Varjoja ja muotoja on tietenkin enemmän ja kontrastia sais blondeihinkin hiuksiin, ja kiharoita varjostelemalla eläväksi.

 Inspiraatioo harrastuksestani ja überhienot hiukset.

Tässä Santa Cruzin laulaja Archie, joka vilahtiki edellisessä postauksessa. Pikkuhiljaa alkaa nuo hiuksetkin olemaan tarkempia :D

Tosi usein oon kipee, kun alan piirtää. Toisin sanoen on todella tylsää, kun ei voi ees reeneihin mennä. Tosi harvoin myös keksii mitään kivaa aihetta. Pitäis ehkä alkaa useemmin ilmasemaan itteesä? 


Tässä sitten, mitä välineitä käytän. Mulla on myös vesiliukosia akvarellivärikyniä, mutta mustavalkoiset kuvat lyijykynällä on se lemppari. Pehmennykseen (levitetään kynän jälkeä luonnollisen varjostuksen ja muotojen saamiseksi) käytän ihan omaa sormee, mutta ne kannattaa aina muistaa pyyhkiä, ettei tule väärään kohtaan tummia läikkiä! Aika paljon jätän kuitenkin kynän jälkeä esille, jolloin varjo näyttää karkealta ja piirretyltä. Ehkä se on sit tätä mun tyyliä!


Käytään kummiltani saatua 12 kynän settiä, jossa on 4H-6B. Ne on siis kynän kovuusasteita. Kovilla eli H-kynillä aletaan luonnostelemaan ja voi pehmentää pehmeiden kynien jälkeä. B-kynät ovat siis pehmeämpiä, eli niistä irtoo enemmän matskua ja tulee tummempaa jälkee.


Tässä vertailun vuoksi ääripäät eli setin kovin ja pehmein lyijykynä plus keskimmäinen HB. Vasemmassa ylälaidassa molemmilla väritin yhtä lujasti, ja keskellä en, vaan hakusessa on yhtä tumma mutta eri näköinen varjo.

Näkyy, että lehtiön paperi on vahvaa ja paksua, mutta pehmeetä. Siihen tarttuu hyvin väri, mutta se kestää paljon kumittamista. Normaalille A4-paperille monen kerran kumitus voi puhkaista paperin kerroksia. Tästä lehtiöstä saa myös arkit irti helposti. Jos tekee vesiliukosilla värikynillä, paperi kestää senkin hyvin, toisin kuin normaali tulostuspaperi.


Tottakai käytän paljon normaalia lyijytäytekynää, koska sillä on niin mukava piirtää.


Tää on sit mun lemppari! Kummit kyllä tietää, mitä toiset tarvii. Tähän ei tarvitse kuin tökätä kynä reikään ja se terottaa sen. Pattereilla toimiva terotin siis, josta tulee tosi hyvää jälkee ja sillä saa monen kokosia kyniä terotettua.

Vinkki: Pehmennykseen voi käyttää erilaisia materiaaleja: oma sormi, pumpulipuikko, serla, kangas, pyyhekumi... Mikä tuntuu parhaalta!